Matera päivä 6.

 Tänään oli siivouspäivä. Samalla myös teimme takahuoneesta makuuhuoneen ja tämä suurempi etuhuone palautui työhuone/olohuoneeksi. Kun tulimme, niin kallion sisällä oleva pyöreä huone oli hyvin kostea ja siirsimme sängyn isompaan huoneeseen. Tänä aamuna löysin, kuinka lämmityslaite toimii ja koska luolahuoneessa on patteri, niin uskon, että siellä saadaan aikaan kosteustasapaino. 

Täällä ei ole pölynimuria, joten Marketta perinteisellä harja/rikkalapio-yhdistelmällä kävi lattiat läpi ja minä perässä ämpäri/moppiyhdistelmällä. Samalla järjestelimme huoneet uuteen uskoon ja nyt täällä on erittäin raikasta ja viihtyisää. 

Koska eilen tuli askelia vaelluksella runsaasti, niin tänään tarkoituksella jätimme käppäilyt hiukan vähemmälle. 

 

Täällähän vietetään joka päivä siestaa, joka on suunnilleen yhdestä viiteen. Sehän on juuri se aika kun tällaiset ei säännöllisessä työssä käyvät suomalaiset mielellään kävisivät hoitamassa kauppa-asiat. Ja kuinka ollakaan viikon oleskelulla Italiassa tätä ei vielä ole saatu aivojen sopukoihin iskettyä. Niinpä iltapäivällä kolmen aikoihin lähdimme kävelylle ja etsimään tietä linja-auto- ja juna-asemalle, jotta tarvittaessa ei tarvitse eksyillä kun näitä paikkoja tarvitaan. Huomenna on tarkoitus lähteä junalla käymässä Barissa. Bari on noin 60 kilometrin päässä meren rannalla idässä. 

 

Samalla kävelyllä oli tarkoitus käydä täydentämässä varastoja lähikaupassa. Neljän aikaan lähdimme lähikauppaa kohti ja yhtä-äkkiä sanoinkin Markelle, ettei onnistukaan. On siestan aika. 

Kaupan aukeamista odotellessa päätimme käydä tutustumassa Duomoon, eli tuomiokirkkoon. Kuvissa näkyvä kirkontorni on nimenomaan Duomon torni. Kirkkoon ei mennäkään näin palveluksen ulkopuolella reteesti pääovesta, vaan kierretään sivulta ja sinne on yhden euron kohtuullinen pääsymaksu. Hienojahan nämä katoliset kirkot ja varsinkin tuomiokirkot ovat. Kultauksia ei ole säästelty ja tässä on lisäksi myös lasilattioita, joista näkyy, että samalla paikalla on ennenkin ollut kirkko tai vastaava. Freskon jäänteitä näkyi vielä ja alttarinmurusia. 

 

Nämä hienot kirkot saa minussa aina hiukan sellaisen skeptisen epäilijän heräämään, kun mietin, että ei kai kuitenkaan se Jumala ihan tällaisista koristeellisista kirkoista perusta. Ei näitä Jumalan kunniaksi rakenneta, vaan rakentajan kunniaksi. Ja näitä kirkkoja on täällä kyllä joka kulmalla. Eikö kirkkokansa olisi mahtunut jotenkin järkevästi vaikka neljässä vuorossa samaan pyhättöön?

Ja pitääkö sitä syntiä, niin hirveästi tehdä, että joka viikko pitää anteeksiantoa anella?  Vaikeita kysymyksiä.

 

Olen viime vuosina huomannut, että näissä kirkoissa ei enää osteta ja sytytetä kynttilöitä vainajille, vaan täälläkin oli kaksi automaattia. Sähkökynttilöitä oli pöydällinen ja edessä oli kolo kolikolle. Marketta päätti sytyttää yhden kynttilän Erkolle. 50 senttinen koloseen ja ensin yksi kynttilöistä vilkkui hetken ja alkoi sitten palamaan tasaisesti. En tiedä kuinka pitkän paloajan saa 50 sentillä.

Mietiskelin sitä, kuinkahan korkealla tasolla katolisessa kirkossa on pohdittu voiko kynttilät korvata sähkökynttilöillä? Mitähän se Jumalakin tällaisesta ajattelee? Pääasia lienee, että kirkko saa tästä rahaa. Mites Lutherin Martti sanoikaan: ” Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.”

Takana on makuuhuone, joka on kallion sisällä ja pyöreä.

Näkymä ulko-oven suuntaan. Kuvassa myös kämpän molemmat ikkunat. Ovesta tulee toki valoa päivällä.

Taustalla keittiö tuon kaaren alla.