Matera 11.päivä (Autoreissu 1.)

Aamiaisen jälkeen kävelimme ylämäkeen kohti turisti-infoa, josko he voisivat jeesata hiukan taksin saamisessa. Tulopäivänä kirjoitin jo, kuinka takseja ei ollut juurikaan liikenteessä.

Info oli kiinni, mutta viereisen ravintolan ovi oli auki, joten menin sisälle ja huhuilin hetken aikaa. viimein isäntä tulikin palveleva ilme kasvoillaan. Hänen englannin kielen taitonsa oli samaa luokkaa kuin minun italiani. Kahden kielipuolen keskustelu voi toimia, jos tahtoa on. Isäntä soitti kolmeen eri numeroon ja vihdoin hän alkoi nyökkäilemään ja hymyilemään. Hän kertoi, että taksi tulee kymmenen minuutin kuluttua. Sormimerkit vahvistivat minuuttimäärän oikeellisuuden. Tarjosin hänelle kahden euron kolikkoa, mutta hän kieltäytyi. Laitoin kuitenkin kolikon tiskillä olevalle levylle, johon vaihtorahat usein laitetaan. Musta auto tuli noin kuuden minuutin kuluttua, eikä se ollut varsinainen taksi. Ainakaan katolla ei ollut kilpeä. Auto oli pikkubussi ja hyvälaatuinen kulkuneuvo nahkaistuimineen.

Olimme valmiiksi lapulle kirjoittaneet autovuokraamon nimen ja katuosoitteen. Vaikka täällä on turisteja vilisemällä, niin jostain syystä yhtään autovuokraamoa ei ole Sassissa, eikä edes tuossa yläkaupungissa. Tähän Herzin toimipisteeseen on yli neljä kilometriä. Vaikka olen kehunut, että kävelemme joka päivä 14-18 000 askelta, niin emme kuitenkaan ajatelleet tuhlata askeleitamme tähän aamun varhaiseen tehtävään.

Vuokraamo on kaupungin toisella laidalla ja vieläpä vähän sen ulkopuolella. Alueelle on kasautunut kaikki autoiluun liittyvä. On korjaamoita ja autokauppoja ym. Todennäköisesti parkkeeraustila on tuolla halvempaa kuin ydinkeskustassa. ”Taksissa” ei ollut taksamittaria, joka vähän jännitti ja mietiskelin, mitä kyyti voisi maksaa. Mietin myös, että miettiiköhän kuski, että paljonko kehtaisi pyytää pokkana tästä kyydistä. Mielestäni kipuraja tästä olisi ollut ehdottomasti 20 euroa ja jos hinta ylittäisi sen, niin protestoisin. Oikeasti olen sellainen sinisilmäinen hölmö, että hyvin harvoin mistään protestoin, saatikka sitten kävisin kovaa tinkimiskauppaa.

Kuljettaja pyysi 15 euroa ja sen maksoin hänelle kiittäen kyydistä.

Vuokraamossa varauksemme löytyi helposti ja Marketta vielä vahvisti, että me niin haluaisimme Fiat 500 auton ja virkailija ymmärsi. ”Traditionaalinen italialainen auto. ” Hän sanoi, että sehän toki järjestyy. Saimme 1280 kilometriä ajetun uuden mustan pikkufiiun.

Kun tarkastimme auton kunnon ulkoapäin, niin huomasin perässä sanan Hybridi. Tämän lisäksi autossa oli ilmastoinnit ja Car Play ja kaikki nykyaikaiset vehkeet, eli sain iphonen navigaattorin kytkettyä auton kosketusnäyttöön. Kelpo peli alla.

Kävimme ensin kotoa hakemassa kameravarusteet, vesipullot ja uimavehkeet. Sitten oli aika lähteä. Tarkoitus oli ajaa suoraan etelään lähimmälle merenrantahietikolle. Laitoin navigaattoriin paikan nimeltä Metaponto. Autolla ajo täällä sujuu helposti, sillä olemmehan ajelleet italiassa monta viikkoa vuonna 2019. Pitää vain löytää italialainen ajorytmi ja kaikki sujuu leikiten.

Saavuimme kaupunkiin ja seurailin kylttejä Lido di Metapontoon. Auto parkkiin ja rannalle. Parkkipaikan jälkeen löytyi loputtoman pitkä hiekkaranta, jossa ei ollut kuin muutamia ihmisiä. Joitakin miehiä kalastamassa ja muutama yksinäinen ihminen istuskelemassa. Yksi nainen lasten kanssa. Eihän me ihmisiä tänne tultukaan katsomaan vaan merta. Marketta istuskeli polkuveneen päällä ja minä kävelin rantaa vesirajassa. Ai että suolainen merivesi tekee hyvää vaurioituneelle nilkalle. Palasin kävelyltäni takaisin ja kävin vielä uimassa meressä. Katsoin jälkikäteen täällä kotona, että missä oikein uin, niin sehän oli: Golfo di Taranto, eli Tarantonlahti. Jos Italia on saapas, niin uiskentelin jalkapohjassa hiukan kantapään etupuolella. Vesi oli lämmintä ja suolaista.

Uinnin jälkeen matka jatkui ja kävimme seuraavassa kaupungissa Tarantoon päin. Paikka oli Girosa. Siellä kävimme kahvilassa syömässä pientä välipalaa. Maistelulautanen, jossa oli kaikenlaista pientä syötävää. Kaikki oli hyvää. Kuplavettä ja kahvia palanpainikkeeksi. Henkilökunta oli mukavaa, mutta jotenkin ylienergistä. Kaikki jammailivat ja puhuivat nopeasti. Tarjoilija sai jotenkin samaan lauseeseen mahtumaan, että hän puhuu huonosti englantia ja, että hän puhuu sitä liian nopeasti. Hän heitteli nopeasti vaihtoehtoja edestakaisin, joten emme meinanneet saada mistään oikein kiinni. Kiva kokemus oli ja ystävällisiä ihmisiä.

Seuraavana menimme Tarantoon. Se on suuri satamakaupunki ja edustalla oli poijussa suuria valtamerilaivoja. Öljysäiliöitä ja korkeita nostureita oli hyvin paljon. Ajelimme ruuhkassa ja vähän ehkä eksyilimmekin. Pysähdyttiin parkkiin kalasataman laitaan ja kävelimme pitkin laituria. Täytyi todeta, että ammattilaiset kyllä luottavat puuveneisiin. Suurin osa pienistä kalastajaveneistä oli puisia. Joskin kaikki oli maalattuja sisältä ja ulkoa. Pääväri oli sininen.

Taranto oli liian suuri ja meluista, joten seuraavaksi navigaattoriin laitettiin Alberobello.

Alberobellon trullitalot ovat Unescon maailmanperintökohde. Talojen katot ovat pyöreitä ja ne on ladottu liuskekivistä. Taloja on tähän tapaan rakennettu jo erihistoriallisella ajalla. Olin lukenut etukäteen tästä paikasta, mutta sen koko yllätti. Taloja ja katuja oli todella paljon. Paljon oli myös turisteja sekä lähes kaikissa mökeissä oli myytävänä jotakin. Erilaisia käsitöitä ja matkamuistoja. Osassa taloista oli kahviloita ja ravintoloita. Yhden mökin oven vieressä oli myös Michelintähti vuodelta 2018. Täällä Materassa olen törmännyt vastaaviin kahden ravintolan oven pielessä.

Joissakin näistä asunnoista voi toki myös majoittua, eli sellaisen voi vuokrata kuin hotellihuoneen konsanaan. Kävimme myös kirkossa, joka oli samaan tyyliin tehty.

Oli aika lähteä pienen välipalan jälkeen kohti Materan kotia. Ajoimme läpi maaseudun ja matkalla oli paljon kiviaitoja peltojen ympärillä. Aitoja oli kilometritolkulla, ne oli käsin ladottuja noin metrin korkuisia rakennelmia. Tuli mieleen aidat eteläisessä Sisiliassa. Matkalla oli myös suuri ja laaja tuulimyllypuisto joka jauhoi sähköä italialaisille.

Nyt kun meillä oli auto käytettävissä, niin tulomatkalla kävimme myös Euro Spin kaupassa laitakaupungilla. Kauppa oli saman tyylinen kuin kotoiset S- ja K-Marketit. Hinnat olivat myös huomattavasti edullisempia kuin täällä keskustassa. Näissä kävelymatkan päässä olevissa pienissä kivijalkakaupoissa hintataso on ollut suomen tasoa, mutta nyt löytyi edullisempi vaihtoehto. Ilman autoa kyllä liian pitkän matkan päässä. Automarketista on siis kyse.

Keskiviikkona meillä on myös auto käytössä. Pari kohdetta on suunnitelmissa, mutta mihin Fiiun renkaat vie on vielä arvoitus.