Matera 10. päivö

 Oleminen täällä on arkipäiväistynyt ja ehkä siksi ei ole tullut tänne kirjoiteltuakaan. Päivittäin olemme kävelleet keskimäärin 14 000 askelta kiviportaita ylös ja alas. Aina kun kirkko on tullut vastaan, niin sinne on kurkattu. Sunnuntaina kävimme jopa kahdessa messussa, mutta tuomiokirkon messuun emme menneet, sillä se ei ollut auki silloin kun oletimme messun ajan olevan. Tuntia myöhemmin, kun olimme toisella puolella kaupunkia Duomon kellot kyllä soivat niin kovasti, että todennäköisesti sielläkin messuttiin. Kävimme sunnuntaina myös usein Sassin kuvissa näkyvällä valtavan kivimöhkäleen sisälle koverretussa kirkossa. Se on tehty 1000 vuotta sitten ja sisällä oli näkyvissä 700 vuotta sitten maalattujen freskojen jäänteitä. Tämän kiven sisällä oli kuvauskielto, joten sieltä ei ole kuvia. 

 

Marketta sai käsiinsä jo ensimmäisellä viikolla konserttisarjan esitteen ja silloin jo päätettiin, että 10.10. on konserttipäivä. Konserttipaikkaa ollaan silloin tällöin koittaneet etsiä, mutta emme ole ihan tarkkaan hahmottaneet, missä se olisi. Eilen lähdettiin vesisateessa puoli tuntia ennen konsertin alkua kävelemään oletettuun suuntaa tuomiokirkon läheisyyteen. Konservatorion ovi oli raollaan ja menimme siitä sisälle kysyäksemme kyseisen Palazzo Viceconten sijaintia. Portaita alas tulikin nuori mies sello selässä ja hän kertoi sen olevan Duomon aukiolla ja kädellä osoitti vielä suunnan. Mennessä ihmettelin Markelle ääneen, että ei minusta siinä aukiolla kyllä Palatsia ole. Tulimme aukiolle ja neuvotussa paikassa oli hotellin sisäänkäynti. Päätimme kysyä sieltä. Respassa oli kaksi neitoa ja heiltä saimme vielä lisäohjeita, että kulmasta lähtevästä kadusta eteenpäin ja noin 100-200 metrin päästä löytyy. Meinasi usko loppua sielläkin, mutta sitten yhdestä porttikongista kurkattiin ja alkoi poltella. Seinästä löytyi vielä kyltti, joka vahvisti olevamme oikeassa paikassa. 

 

Portaita ylös valoa kohti ja niin löytyi poika pienen pöydän takaa. Sanoin, että olisimme tulossa konserttiin ja ostaisin kaksi lippua. Sehän passasi ja hän alkoi kirjoittaa käsin kuittia huolellisesti kieli suun pielessä tarkentamassa suoritusta. Sanoin ääneen, että onneksi ei ole pidempi jono, sillä kuittien kirjoittaminen voisi hidastaa sisäänpääsyä.

 

Konserttisali oli todella hieno juhlasali ja tuoleina oli läpinäkyviä italialaisia desingtuoleja. Meillä on kotona yksi samanlainen.  Lava oli noin 30 sentin korkuinen ja siinä oli cembalo, ja kolme nuottitelinettä. Yksi korkeammalla. Esitteestä vielä katsoin, että sello löytyy soittimista ja yhtä en tunnistanut mikä se olisi. Solisti ja trio olisi tulossa. 

Kiusallisen vähän oli ihmisiä, mutta konsertti kuvattaisiin. Jalustalla oli teeveekamera ja yhdellä miehellä oli käsivaralla myös ammattilaisvideokamera. Konsertti alkoi 15 minuuttia yli ja yleisöä henkilökunta mukaan lukien oli noin 20 henkilöä.

 

Cembalo, sello ja jonkinlainen luutun kaltainen soitin, jota soitettiin kuin kitaraa. 19 kieltä oli soittimessa. Barokkimusiikkia oli tiedossa ja sopraanon ääni soi kauniisti ja heleästi. Haastavia lauluja  ja näin maallikkona sanoisin, että hän suoriutui erittäin hyvin. Välillä laulaja poistui ja soittajat esittivät soolonumeroita. Yleisö taputti voimakkaasti ja oli kuulevinani bravo huudahduksiakin. Tuoleja salissa oli 120 ja jos käytössä oli vain 20, niin tyhjältähän sali näytti esiintyjien suunnasta. Ammattilaiset eivät antanee tyhjän salin vaikuttaa. Konsertin jälkeen Marketta sanoi, että nautti joka hetkestä ja minun täytyy todeta sama. Konsertti kesti reilun tunnin. Konsertin jälkeen kävelimme sateisen hiljaisen kaupungin läpi henkistyneenä ja ylämäkeen kävellessä hengästyneenä.

Olemme vuokranneet auton nyt kahdeksi vuorokaudeksi. Tarkoitus on hiukan laajentaa reviiriä ja käydä ainakin etelässä meren rannalla, sekä tutustua lähikaupunkeihin ja kyliin. Toivomme saavamme pienen Fiat 500 auton. Rastitimme sen, mutta siellä on myös se or similar vaihtoehto, joten voi olla, että auto onkin pikku Huandai. Aika näyttää..