 |
| Majoitteemme Annunziata kotikatu |
 |
| Maradona näkyy edellee Napolissa lähes jokaisessa kadunkulmassa |
 |
| Täälläkö se Jesse köllöttelee? |
 |
| Näin pakanoiksi käymme harvinaisen paljon kirkoissa. |
 |
| Kivijalat täällä ovat pullollaan sapluunoilla ja vapaalla kädellä tehtyä graffitia. |
 |
| Harvinaisen siisti ylitursuaminen. Tavallisesti paljon laajemmin ja revitymmin. |
 |
| Herkules lepää. Arkeologinen museo Napoli. |
 |
| Pompeijista löytyneitä gladiaattoreiden kypäriä. |
 |
| Pompeijista löytyneitä maalauksia. Kuvan neito sattui vain eteen. |
 |
| Pompeijista löytyneitä veistoksia. |
 |
| Maaninen tuijotus |
 |
| Pompeijierotiikkaa |
 |
| Asento-opastusta Pompeijista |
 |
| Sitä ihteesä Pompeijista |
 |
| Katu |
 |
| Vesuvius päivällä |
 |
| Vesuvius yöllä |
Blogi 30.9.2022
2. Päivä Napolissa
Kuten eilen arvelinkin, ei me enää minnekään lähdetty syömään. Mentiin nukkumaan kymmenen maissa ja nukuttiin aamuun asti. Univelka on mukavinta velkaa maksaa. Tänään sitten aamiaisen jälkeen rauhallisesti lähdettiin käppäilemään kaupungille ja määränpäänä oli Napolin arkeologinen museo. Se on valtavan suuri rakennus ja saleja oli loputtomiin monessa tai no ainakin kahdessa kerroksessa. Uskon että suoriuduimme kunnialla tästä museokierroksesta, vaikka ei ihan jokaista lippusta ja lappusta luettukaan. Erityisen kiinnostavaa siellä oli nähdä Pompeijista kaivettuja taideteoksia ja erilaisia pienesineitä. Jotenkin taidealalla lähes koko ikäni työskennelleenä ilahduin siitä, että vaikka kaupunki tuhoutuu ja ihmiset sen mukana, niin taide on mikä jää. ”Satakoon tuhkaa niskaan, niin tämä minun veistokseni elää.” voisi sanoa joku nykykuvataiteilijakin aina töitä tehdessään. Ehkä kivenveistäjät ja pronssiinvalajilla on paremmat mahdollisuudet, mutta hämmästyttävän paljon siellä oli myös maalauksia. Ei toki öljyvärimaalauksia, koska öljyvärit keksittiin paljon myöhemmin, mutta mosaiikkejä ja jonkinlaisia värikkäitä freskoja.
Erikseen oli myös eroottisen taiteen osasto ja osa oli suoranaista pornoa. Siellä oli jopa yksi veistos jonka kuvasin, mutta en kehtaa sitä edes tähän blogiin laittaa. Muutama näyte kuvista löytyy. tämän tyyppistä esineistöä oli nähtävillä satoja kappaleita. Pienistä koruista suuriin mosaiikkeihin.
Kun tässä välillä vilkuilen tuota Vesuviusta, jonka tuhkaan Pompeiji hautautui hetkessä vuonna 79 ajanlaskumme alkuvuosina, niin mietin, että mitä jos sama tapahtuisi nyt. Marketta on suihkussa kerrosta alempana ja minä kirjoitan kattoterassilla. Kerkeäisinkö karkuun koska näkisin purkauksen reaaliajassa? Toki kerkeäisimme, sillä eiköhän se kuitenkin anna jonkun varoituksen. Olen jostain lukenut, että kyseistä vuorta tarkkaillaan koko ajan ja siellä on todella paljon sensoreita ja henkilöitä, jotka työkseen seuraavat vuoren toimintaa.
Jos hautautuisin tuhkaan nyt, niin mitä jäisi jäljelle. Kameran möykky tuohon viereen, tietokoneen raato, mutta olisiko tiedostot tallessa? Kännykkä, viinipullo ja lasi.
Museokäynnin jälkeen lähdimme kävelemään kaupungin ahtaita katuja. Kävelijät, mopot, skootterit, polkupyörät ja autotkin kapeilla kaduilla kulkevat enemmän tai vähemmän sulassa sovussa. Ruokapaikan valinta on haastavaa sikälikin, että erilaista syötävää on tarjolla 10 metrin välein. Ensin meinasimme ottaa vain pienen purtavan, mutta sitten ruuhkaisimman kadun sivukadulla oli mukavan näköisesti pöytiä kapealla kadulla ja päädyimme istumaan siihen. Tilasimme päivän pizzamenun. Margherita tai Marinarapizza, pieni olut, pieni makea ja expresso.
9 euroa. Otimme yhden molempia pizzoja ja vaihdomme puolivälissä. Molemmat olivat erittäin hyviä ja totesimme, että pizzapoha on kaiken avain. Margherita- pizzassahan on käytännössä vain tomaattikastiketta ja basilikaa. Tässä taisi olla lisäksi valkosipulia. Toisessa pizzassa oli myös mozzarellaa. Hyvin yksinkertaista ja hyvin maukasta. Löysimme siis Napolin parhaan pizzan kuten eilen ennustin. Pidän tämän ainutlaatuisen kokemuksen omana salaisuutenani, enkä sitä teille kerro. En toki itsekään sinne enää löytäisi, joten muistojen arkkuun tämän vain laitan.
Menimme nukkumaan kymmenen maissa. 23.20 heräsin selvään sarjatuliaseiden rätinään. Mietin ensimmäiseksi tietenkin, että mafialla on tulitaistelu käynnissä. Rätinä jatkui vain ja ajattelin, että lippaanvahtokatkoja ei ole lainkaan. Toki olemme toimintaelokuvissa nähneet, että samalla aseella voi ampua loputtomiin ilman lippaanvaihtoa, mutta tosielämän kokemuksellani tiedän, että sarjatulella lipas tyhjenee hämmästyttävän nopeasti.
Tämän havaittuani oli pakko nousta sängystä ja mennä parvekkeelle katsomaan mistä on kyse. Napolinlahdella kellui yksityinen risteilyalus, joka ilotulitti aivan mielettömästi. Kaikkiaan noin 6 minuuttia yhtenäistä erittäin voimakasta rätinää. Aivan varmasti koko miljoonakaupunki kuuli , kun keski-iän jo ylittäneen oligarkin vaimon 26 vuotisjuhlia juhlittiin. (oletus)
Asumme täällä Napolissa Annunziata bed and breakfast nimisessä paikassa. Vaikka kirjoitan kohta positiivisesti, niin tämä blogini ei ole yhteistyössä kenenkään kanssa. Eli kirjoitan mitä tunnen.
Sijainti on erittäin hyvä ja keskeinen aukio (Cesu Nuovo) sijaitsee noin 150 metrin päässä. Siitä lähtee kuuluisa kävelykatu halki vanhan keskustan, joka muuten on 1700 hehtaarin laajuinen.
Olen jo kertonut tästä käytössä olevasta kattoterassista, jolta on näkymä Napolinlahdelle ja Vesuviukselle. Näinä kahtena iltana olen saanut olla täällä aivan yksin ja rauhassa, mitä nyt Marketta kävi tuossa äsken vähän aikaa seuranani olemassa. Muita tämän asumuksen vieraita en ole täällä nähnyt. Aamiaisella jokaisella huonekunnalla on oma nimetty aamiaispöytä ja siitä laskien tässä on 4 huonetta. Aamiaisen voi rakentaa edellisenä päivänä internetissä, eli voit ruksia mitä haluat aamulla syödä. Hyvät ohjeet saa tullessa. Valikoimaa löytyy munakkaasta hedelmiin ja groisantista yogurthiin. Kahviakin löytyy, mutta kultamokkaa ei näkynyt listalla.
Huomen aamulla lähdemme niin varhain, että emme voi käyttää aamiaistarjoilua, mutta meille tehdään aamiaisboksi valmiiksi, joten voimme varhemmin syödä. Se on meidän itse rakennettavissa myöskin toiveidemme mukaiseksi.
Itse huone on erittäin pieni, mutta siisti ja vasta remontoitu. Suihkukoppi on näin sataa kiloa lähestyvälle ahdas, etuna on kuitenkin, että jos hiuksia pestessä silmät kiinni huimaa, niin tukea löytyy heti neljältä seinältä. Sänky on hyvä ja Wifi löytyy samoin kuin pieneen huoneeseen sopivan kokoinen televisio. Huoneessa ei pienen koon ulkopuolella löydy mitään moitittavaa. Tässä majoitteessa ei ole resepsuunia, mutta paikan vastuuhenkilö nuori hyvin englantia puhuva neito on erittäin palvelualtis ja auttaa kaikissa kysymyksissä. Talossa on myös nykyaikainen hissi ja joka paikkaan pääsee luottokortin kokoista avainkorttia heilauttamalla. En näe mitään estettä, ettenkö majoittuisi seuraavalla Napolin reissulla tähän samaan paikkaan. Hinta kahdelta henkilöltä oli 144 € kahdelta yöltä plus 10 € paikallisvero. Eli 38,5€/ henk./yö
En väitä, että tämä on Napolin paras majoite, mutta paras niistä joita olen täällä käyttänyt.
Kommentit
Lähetä kommentti